Aloitin mielipidetekstin pohdinnan joululoman myötä. Syksyn mediakursseilta olin saanut paljon eväitä aiheeni pohdintaan. Syksyn aikana olen lukenut lehdistä ylioppilaskirjoitusten sähköistämisestä, tietokonemääristä oppilasta kohden maaseudulla ja kaupungissa ja muista ”media & koulu” –aiheista. Joulun alla jokin kuitenkin naksahti mielessäni. Olin viettämässä perinteisesti joulua kotona työkiireiden lomassa muutaman päivän. Tämä joulu oli erikoinen, sillä kyseessä oli siskoni pojan, kummipoikani, Onnin ensimmäinen joulu. Puuhailin kummipoikani kanssa kaikenlaista. Erityisesti mieleeni jäi hetki, kun olimme soittelemassa yhdessä pianoa. Huoneessa sijaitsee myös vanhempieni tietokone. Yritin soittaa pianolla yksinkertaista sävelmää ja rohkaista myös poikaa kokeilemaan koskettimia. Tämä oli kuitenkin täysi mahdottomuus; poika tuijotteli koko ajan selkämme takana olevaa tietokoneen ruutua. Olen syksyn aikana useaan otteeseen jutellut Skypen kautta vanhempieni ja Onnin kanssa aina, kun Onni on ollut mamman luona hoidossa. Ilmeisesti nytkin Onni olisi mieluummin halunnut koneen ääreen katsomaan kenen kasvot sieltä löytyisivät ja kuka laulaisi ja heiluisi ruudun sisällä. Myös koneesta tuleva ääni ihmetyttää ja Youtuben ”Fröbelin palikat pumppulaulu” toimii erinomaisesti poikaa rauhoittavana tekijänä hädän hetkellä.

Kun itse valmistun opettajaksi, Onnin ikäiset lapset tulevat olemaan oppilaitani; lapset, joille tietokoneen monipuolinen käyttö on kirjaimellisesti ”lasten leikkiä”. Seurasin tarkkaan jouluna myös 7- ja 9-vuotiaiden serkkupoikieni Internetin käyttöä. He osasivat hommat tietokoneella jopa minua paremmin, vaikka pienempi esimerkiksi on vasta opettelemassa lukemisen saloja – Youtube, Skype, sähköposti, pelit… En olisi edes osannut kuvitella, kuinka taitavia pojat olivat Internetin käytössä. Ehkä jopa huolestuttavan taitavia. Heräsin ymmärtämään, että minunkin on opeteltava näitä samoja taitoja; esimerkiksi etsiä tieni samoille pelisivustoille, joilla lapset käyvät, tutustua peleihin, valita lapsille hyödyllisimmät pelit ja ohjata heitä innostumaan niistä. Netistä löysin paljon pelejä, joissa testataan laskutaitoja tai nokkeluutta. Räiskintä pelit voisi heittää suoraan roskakoriin.

Suurimmaksi ongelmaksi koin kuitenkin juuri eriarvoisuuden tietokoneiden ja medioiden käytön suhteen koulujen välillä. Se on huolestuttavaa ja siihen on puututtava. Opettajille on järjestettävä koulutusta median käyttöön, jotta voimme saavuttaa asiassa tasa-arvon. Tästä ajatuksesta lähdin kirjoittamaan mielipidekirjoitusta "Opettajana diginatiiveille".